Hyvässä slöörissä · purjejollalla retkeilyä

Jollakuumetta

Viime vuonna aloin harkitsemaan purjejollan hankkimista, koska järvisuomi on sentään maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen ympäristö. Purjejolla on siinä mielessä kätevä, että sillä pääsee helposti sellaisiin paikkoihin, joihin kalliilla syvää vettä vaativalla köliveneellä rantautuminen on hankalaa. Jollista tuli ensimmäisenä mieleen Suomessa suosittu Lightning, jolla on maassamme jopa oma yhdistys. Halusin kuitenkin selvittää, mitä muita vaihtoehtoja olisi tarjolla. Kriteereinäni olivat lähinnä sopivuus retkeilykäyttöön, vakaus, tilat useammalle ihmiselle ja vakiintunut luokka.

Suurin osa jollista oli joko tarkoitettu enintään kahdelle hengelle ja ne olivat suunniteltu kilpakäyttöön, jossa suorituskyky menee vakauden edelle. Suorittamani seulomisen tuloksena jäi kaksi jollaa, jotka täyttivät kriteerini ja muutenkin vaikuttivat mielenkiintoisilta vaihtoehdoilta.

Lightning

Näistä ensimmäinen on luonnollisesti Lightning tai tuttavallisemmin ”Liti”, josta selvittely lähti liikkeelle. Kilpakäytössä miehistön koko on kolme, mutta päiväpurjehduksessa siihen pitäisi enimmillään mahtua 6-8 aikuista. Veikkaan kuitenkin, että niin suurella miehistön määrällä ei mihin tahansa myrskyyn kannata lähteä. Lightning kulkee sujuvasti trailerilla ja sen vesillelaskuun menee Suomen Lightningliiton mukaan tottuneelta miehistöltä puoli tuntia. Lightning painaa 350 kg, mikä on jo ihan kunnioitettava paino. Pituutta sillä on 5,8 metriä. Joidenkin lähteiden mukaan tämä vaikeuttaa sen kiskomista rannalle retkeiltäessä. Lightningin juuret ovat Yhdysvalloissa, josta sen voittokulku alkoi vuonna 1938. Maailmanlaajuisen Lightningliiton mukaan Lightning yhdistyksiä löytyy Pohjois- ja Etelä-Amerikasta sekä Euroopasta, jossa yhdistyksiä on Suomessa, Irlannissa, Sveitsissä, Italiassa ja Kreikassa. Lisäksi myös Afrikassa on yksi yhdistys. Yhdistyksen olemassaolo yleensä tarkoittaa, että käytettyjä veneitä on saatavilla ja kilpailuja järjestetään. Lightning veneitä valmistetaan myös Suomessa jopa puisina.

Wayfarer

Toinen mielenkiintoinen vaihtoehto oli maailmalla mainetta ja suosiota saanut Wayfarer /waɪˈfɛəɹə(ɹ)/, joka syntyi vuonna 1975, mutta on jostain syystä Suomessa hyvin tuntematon vene. Sitä pidetään erityisesti vakautensa ja helpon käsiteltävyytensä takia hyvänä perhe-, opetus- ja retkijollana. Kuuluisimman purjehdusretken sillä teki Frank Dye, joka purjehti avomerta pitkin Skotlannista Islantiin yhdessä ystävänsä kanssa. Wayfarer-jollan suunnittelija, englantilainen Ian Proctor, mainitsee turvallisuuden, helpon käsiteltävyyden ja retkikäyttöön sopivuuden veneen suunnittelun perusperiaatteiksi. Voitaneen sanoa, että Frank Dye ja monet muut ovat havainneet näiden tavoitteiden täyttyneen erinomaisesti. Wayfareria purjehditaan kilpakäytössä kahden hengen miehistöllä, mutta retkikäytössä siihen voi mahtua 4-6 ihmistä mallista ja sääolosuhteista riippuen. Wayfarer on painoltaan 169 kg ja pituudeltaan 4,8 metriä, mikä tarkoittaa, ettei sitä tarvitse rekisteröidä Suomessa, jossa veneitä tulee rekisteröidä vasta 5,5 metristä lähtien. Maailmanlaajuisesti Wayfarer on suosittu Ison Britannian lisäksi ainakin Yhdysvalloissa, Kanadassa, Alankomaissa ja Tanskassa. Kussakin näistä maista on Wayfarer-yhdistys, joskin Tanskan yhdistystä nimitetään skandinaviseksi. Tällä hetkellä Wayfarer-veneiden valmistuslisenssin omistaa Hartley Boats, joka tekee lasikuituisia purjejollia. Puisia Wayfarereita on saatavilla käytettynä ja moni pitää kunnia-asianaan pitää ”woodiensa” huippukunnossa, vaikka se olisikin kymmeniä vuosia vanha. Wayfarer-mallisto on uudistunut vuosien aikana puisesta Mark 1 -sukupolvesta lähtien. Kanadassa valmistetaan CL-16 -jollaa, joka on käytännössä hiukan muokattu Wayfarer.

Valinnanpaikka

Näitä kahta venetyyppiä verratessa meni useampikin ilta. Lightningissa miellytti sen kotimainen yhteisö ja kuljetuskapasiteetti, mutta suurempi koko, paino ja hinta olivat miinuksia. Wayfarer-purjejolla puolestaan houkutteli puolta kevyemmällä painollaan, helpommalla veteenlaskettavuudellaan, sujuvammalla rannallevedettävyydellään ja avomerikelpoisuudellaan. Sen miinuksia olivat pienempi kuljetuskapasiteetti ja tuntemattomuus Suomessa. Pitkällisen puntaroinnin jälkeen päätin valita Wayfarerin.

Seuraava ongelma olikin, että mistä niitä saa…

There is plenty of time to prepare for the next summer