Hyvässä slöörissä · purjejollalla retkeilyä

Matka Britteinsaarille

Jo useamman kuukauden veneidenmyyntisivustoja seurattuani vihdoin päätin lähteä tammikuun lopulla käymään paikan päällä katsastamassa vaihtoehdot. Näin jälkeen päin täytyy sanoa, että joulukuu olisi ollut otollisempaa aikaa, koska uudenvuoden paikkeilla kysyntä alkoi vilkastua ja pari mielenkiintoista venettä ehdittiin jo myydä.

Itselläni pääkohteina oli puinen vuonna 1987 rakennettu Wayfarer ja lasikuituinen vuonna 2004 valmistettu Wayfarer World -mallinen jolla. Puisten ja lasikuituisten veneiden eduista ja haitoista voisi joku asiaan paremmin perehtynyt pitää pitkänkin esitelmän. Sen verran voinen kuitenkin kommentoida oppimani perusteella, että puinen jolla ei ilmeisesti kiville ajaessa ole yhtä vahva kuin lasikuituinen. Toisaalta puu on materiaalina lämmin ja kaunis, etenkin jos sen pitää hyvässä kunnossa. Jos puujollaa säilyttää vedeltä ja auringon valolta suojassa, sen vaatima huolto pysyy vähäisempänä. Wayfarerin tapauksessa lasikuituiset veneet edustavat uudempia sukupolvia, joissa on monia käytännön parannuksia. Erään asiantuntijan mukaan World on hyvä retkikäyttöön ja Mark 4 ihanteellinen kilpapurjehdukseen. Mark 2 -versioita on eniten myytävänä eivätkä ne välttämättä ole ollenkaan huono valinta kumpaankaan käyttöön.

Lensin siis Englantiin ja kävin katsomassa kahta yllä mainittua venettä. Itselläni oli lähinnä avoimena kysymyksenä, että kuinka suuri perinteisen mallin ajoaukko on, koska siinä on kiinteä takakontti, toisin kuin Worldissä ja Mark 4:ssä. Puisen Mark 1:n nähtyäni vakuutuin, että se on tarpeeksi suuri perheeni tarpeisiin ja että puu materiaalina on hyvin kaunis veneen pinnassa. Kävin kuitenkin katsomassa myös World:iä, mutta se ei modernimmasta designista huolimatta sytyttänyt samalla tavalla.

Puinen Wayfarer trailerissa

Valitsin Mark 1 -mallisen Wayfarer-veneen, joka oli erinomaisessa kunnossa. Se oli viritelty kilpakäyttöön, mikä on hyvä asia, koska kilpaveneen hallintaan tarkoitetut jaluspisteet ja lukot ovat usein parasta, mitä markkinoilta saa. Kilpaveneen ongelma on, että siitä puuttuvat turvallisuutta parantavat ominaisuudet, kuten ison purjeen reivipisteet ja rullagenoa.

Sain huomattavaa tukea paikallisen Wayfarer-liiton kokeneilta jäseniltä, jotka auttoivat minua päätöksenteossa ja antoivat monia hyviä vinkkejä. Suuri kiitos heille! Lisäksi minulle suositeltiin AeroLuffSpars-nimistä yritystä, joka muuttaa perinteisenmalliset genoat rullagenoa-tyyppisiksi. Tämä on merkittävä parannus, koska tällöin etupurjeen purjepinta-alaa pystytään säätämään ilman hankalaa purjeiden vaihtamista keulakannella. Kyseisen pienyrityksen edustaja teki muutokset genoaan ja sen kiinnitykseen hänen verstaallaan. Yksinkertaistimme myös rikiä tietyltä ostin. Täytyy sanoa, että olen erittäin tyytyväinen saamaani asiakaspalveluun ja asiakaslähtöiseen liiketoimintaan.

Aero Luff Spars rullagenoa ammattitaidolla asennettuna

Paikalliset hoitivat veneeni osalta kaiken hinaamisen, joten minun ei tarvinnut miettiä rekisteröinti- tai vakuutuskysymyksiä. Hinasimme Wayfarer-jollan lopuksi Harwichin satamaan, jonne sen vähän huolissani jätin, toivoen ettei sen siirroissa tai kuljetuksessa tulisi mitään vaurioita.

Jätä kommentti

Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Kommentit arvioidaan aina ennen julkaisemista, joten niiden ilmestymiseen sivulle ei tapahdu hetkessä.