Hyvässä slöörissä · purjejollalla retkeilyä

Kyläniemen ympäri

Venäjän Saimaan laivastolla oli ongelma hattujen sodan (1741-1743) päättymisen jälkeen. Venäjä omisti lähes koko Saimaan Lappeenrannasta Savonlinnaan, mutta strateginen Puumalansalmi kuului Ruotsalaisille. Muutaman vuosikymmenen jälkeen käytiin uusi sota, jossa molemmat osapuolet yrittivät muuttaa rajalinjoja laajemmaltikin, mutta lopputuloksena vanhat rajat jäivät voimaan.

Suvorovin sotakanavat

Venäjä päätti perustaa Kaakkois-Suomeen linnoitusjärjestelmän, jonka tehtävä oli puolustaa keisarikunnan pääkaupunkia Pietaria mahdollisilta Ruotsalaisten hyökkäyksiltä. Järjestelmä koostui kolmesta linnoitusketjusta, joista keskimmäiseen sisältyi Lappeenrannan kaupungin linnoitus. Osana hanketta Venäjän laivaston liikkumiskykyä Saimaalla haluttiin parantaa rakentamalla sinne vesireitti, jolla saatiin kierrettyä Ruotsalaisten omistama Puumalansalmi. Kyseinen reitti avasi Venäjän laivastolle pääsyn Lappeenrannasta Savonlinnaan. Tähän vesireittiin kuuluivat Kutveleen, Käyhkään, Kukonharjun ja Telataipaleen kanavat, joista käytettiin nimitystä Suvorovin sotakanavat. Sata metriä pitkä Kutveleen kanava läpäisee Kyläniemen läheltä sen kiinnittymiskohtaa mantereeseen.

Kyläniemi on Suur-Saimaan ehkä merkittävin yksittäinen maantieteellinen muodostuma. Sen on näkyvä osa toista salpausselkää, joka kulkee läpi Kaakkois-Suomen ulottuen Joensuun läheltä aina Saaristomerelle asti. Salpausselät koostuvat hiekasta, savesta, sorasta ja moreenista.

Ensimmäinen päivä

Kyläniemen kiertäminen oli käynyt mielessä jo useamman kerran, eikä se matkan pituuden puolesta vaikuttanut kovin suurelta ponnistukselta. Niinpä eräänä aamuna lähdimme kaverin kanssa liikkeelle Sarviniemestä ja purjehdimme Ruuhonsaariin. Meloimme Honka-Ruuhon ja Ruuhonpurnun välisen salmen läpi ja pysähdyimme Ruuhonpurnussa syömään, uimaan ja matkan jatkamista.

Ruuhonpurnun Taka-Ruuhoon yhdistävä harjanne, joka on osittain veden alla, oli vaikeampi ylitettävä kuin mitä oletimme. Uimme pohjoisemman kivikon kohdalle, johon kiveä siirtämällä sai tehtyä noin 40 cm syvän kulkuväylän, josta Wayfarer mahtui köli ja peräsin nostettuna yli.

Ruuhonpurnun matalikon ylittäminen

Jatkoimme matkaa Myhkiönselälle, jossa matka taittui navakan tuulen siivittämänä vauhdikkaasti. Tuuli yltyi vähän turhan voimakkaaksi, pakottaen meidät keskittymään tosissamme jollan pystyssä pitämiseen. Koska isossapurjeessa ei ole vielä reivireikiä, päätin rullata genoan sisään (kiitos Aero Luff Spars rullagenoasysteemin). Se auttoi, mutta siitä huolimatta jalusköyden kanssa oli oltava tarkkana ankarimpien puuskien aikana. Vastaan tuli kölivene, joka meidän tavoin purjehti pelkällä isolla purjeella, mutta kallisteli siitä huolimatta melkoisesti. Veikkaan tuulen nopeuden olleen puuskissa reilusti yli 10 m/s.

Myhkiönselkä takana päin
Kutveleen kanava

Kutveleen kanavan jälkeen Huuhanselällä aallot olivat Saimaan mittakaavaan nähden suhteellisen suuria, mutta tuuli sentään oli vähemmän puuskittaista kuin ennen kanavaa. Luovimme Peräsaareen, johon päätimme majoittautua yön yli. Saaren pohjoiseen aukeava kallioiden suojaama lahti tarjosi meille rauhallisen levähdyspaikan.

Sateenkaaren päässä?
Aika päättää purjehduspäivä

Toinen päivä

Aamupäivällä sää oli aurinkoinen ja vähätuulinen, mutta ukkosta oli luvattu iltapäivälle. Purjehdimme mukavissa tuulissa Rastiniemeen, jossa totesimme, että laaja ukkosrintama oli lähestymässä luoteesta. Nostimme viivyttelemättä purjeet ja ehdimme takaisin Sarviniemen satamaan hyvissä ajoin ennen sadetta. Automatkalla kotiin vettä tulikin reippaasti salamoinnin säestämänä.

Uusi aamu
Rastiniemessä

Kiitos Aleksandr Suvorovin alulle paneman kanavien kaivuutyön, Kyläniemi on mahdollista kiertää. Meille sen kiertäminen oli sekä mielenkiintoinen ja jännittävä kokemus.

Sarviniemi → Ruuhonpurnu → Peräsaari → Sarviniemi

Jätä kommentti

Tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Kommentit arvioidaan aina ennen julkaisemista, joten niiden ilmestymiseen sivulle ei tapahdu hetkessä.