Mustikkapurjehdus

· Suur-Saimaa · Sarastus · 15 M

Mitä yhteistä on Saimaan aalloilla ja mustikoilla? No väri tietysti! Olimme jo jonkun aikaa suunnitelleet ”sinistä” purjehdusta johonkin saareen. Valitsimme kohteeksi Hietasaaren, koska se oli yksi niitä harvoja paikkoja, joissa olin nähnyt mustikoita tänä vuonna. Jostain syystä mustikkasato on jäänyt monin paikoin olemattomaksi, mutta onneksi se ei päde joka paikassa.

Teimme kunniakierroksen pohjoisella Suur-Saimaalla ja saavuimme reippaan tuulen kuljettamana Hietasaareen, jossa rantauduimme suojaisaan pohjoiseen lahteen. Vaikka vilkkain lomakausi olikin ohi ja viikonpäivä oli maanantai, oli saaressa kuitenkin melkoisesti väkeä, jotka tosin olivat suurimmaksi osaksi eläkeläispariskuntia. Muutama poikkeustakin silti oli. Yksi mielenkiintoisimmista vierailijoista oli saksalainen pariskunta, joka oli tuonut Sailart 20 -veneensä trailerin päällä Saksasta autolautalla ja laskenut sen sitten veteen Lappeenrannan satamassa. He olivat kierrelleet ymmärtääkseni pari viikkoa Saimaata aina Savonlinnaan saakka. Tiistaina heidän oli tarkoitus suunnata takaisin Lappeenrantaan ja jatkaa sieltä Helsingin kautta takaisin kotimaahansa. Heidän mielestään Järvisuomen vedet ovat paljon monipuolisemmat kuin Keski-Euroopan.

Saksalaispariskunnan lähestyessä hiekkarantaa kerroin heille, että eteläisessä lahdessa olisi kyllä laiturikin, johon kölivene pääsisi sujuvasti kiinni. He kuitenkin pitivät suojaisenpuolta parempana vaihtoehtona. Yllätyin, kuinka lähelle rantaa heidän veneensä pääsi. Myöhemmin tutkin Sailart 20 -venettä tarkemmin ja toteisin sen olevan nostokölillinen vene, joka kulkee trailerin päällä. En ole vaihtamassa Wayfareria isompaan, mutta varsin mielenkiintoiselta tapaukselta heidän veneensä kuitenkin vaikutti.

Mustikkametsässä vierähti useampikin tunti. Minä sain kokoon 10 litraa ja kaveri 15. Toki suuhunkin eksyi marjoja varmaan parin litran verran. Mustikankeruu saaressa oli varsin mukava kokemus, etenkin koska paarmoja, hyttysiä ja hirvikärpäsiä ei näkynyt. Tiedä sitten, oliko tämä tuulen, ajankohdan vai sijainnin ansiota.

Nukuimme yön yli teltassa ja heräsimme sateiseen ja hiukan viileämpään aamuun. Kävin uimassa pohjoisen lahden puolella, mikä oli oikein miellyttävä kokemus, koska vesi oli lämpimämpää kuin ilma. Muistaakseni joku oli edellisenä iltana saunassa kertonut veden olevan 24°C edelleen.

Puolelta päivin sekä saksalaiset että me päätimme lähteä vesille. Tuuli oli aluksi noin 8 m/s ja puuskissa enemmän, mutta hiljeni pikkuhiljaa melkein tyyntyen veneluiskalle päästyämme. Oli muuten aika metka tunne purjehtiessa uittaa kättä vedessä, joka oli selvästi ilmaa lämpimämpää.

Sarastus sai jälleen osakseen mielenkiintoa sekä saaressa että mantereella. Näyttää siltä, että etenkin vanhemmat purjehtijat tulevat ihastelemaan sen kaunista puuvaneripintaa ja silmät säihkyen muistelemaan omia kokemuksiaan Windmillin tai Viklan peräsimessä. Heidän kokemuksiaan on ihan mielenkiintoista kuunnella.

Loppuilta kotona kuluikin mustikoita peratessa ja pakastaessa. Meillä oli hyvä reissu jälleen ja sitä on hyvä muistella talvellakin lämpimän mustikkapiirakan tai -keiton äärellä.

Keisari-niminen saari Varisselällä
Hietasaaren pohjoiseen lahteen rantautuneina
Pohjolan sinistä kultaa
Päivän saalis
Mustikkametsässä
Hämärä saapuu
Sailart 20 -vene suoraan Saksasta
Reipasta menoa paluumatkalla