Hyvässä slöörissä · purjejollalla retkeilyä

Sandön

Saaristomeri on kiinnostanut veneilykohteena jo pitkään ja vihdoin meille tarjoutui sopiva sauma kokeilla siellä purjehtimista. Laskimme Sarastuksen vesille Paraisten portin veneluiskalta ja suuntasimme kohti etelää, Saaristomeren kansallispuistoa, jonne oli luvattu aamupäiväksi noin 5 m/s ja iltaa kohden voimistuvaa tuulta.

Veneluiska oli hankala sen jyrkkyyden ja liukkauden takia
Paraisten portista kohti etelää

Sorpon suojasta vähitellen pois päästessämme alkoi tuuli myös voimistua. Täytyy sanoa, että hiukan perhosia oli vatsan pohjassa, koska en ollut varma, mitä ulapalla odottaisi. Matka kuitenkin alkoi hyvin miellyttävän noin 4 m/s puhaltavan tuulen saattelemana. Sisävesiin verrattuna puuskat olivat hyvin pehmeitä, mikä teki purjehtimisesta rentoa.

Merellä kaikki on suurempaa
Rundharun oli sympaattisenoloinen pikkusaari

Ohitimme Höglandin, Rundharun ja monia muita pienempiä kalliosaaria matkallamme kohti Sandön-nimistä saarta, joka nimensä mukaan on harvinainen hiekkasaari. Veneen nopeus oli 4,5 ja 5,5 solmun välimaastossa koko matkan, joten 7,4 meripeninkulman matka taittui joutuisasti alle kahdessa tunnissa. Sandöniin rantauminen sujui ongelmitta.

Rantautumassa Sandönin koillislahteen
Ankkurissa

Saaressa vietetty aika sujui perinteiseen tapaan eväitä syödessä, saarta tutkiessa ja toisten veneilijöiden kanssa tarinoidessa. Vaikka vesi olikin lämmintä, kukaan meistä ei ollut kiinnostunut uimaan, lähinnä meriveden suolaisuuden takia.

Täytyy sanoa, että Sandön oli koko perheelle vaikuttava kohde. Hiekkasaari Saaristomerellä on harvinainen löytö. Sen koilliskärjessä on pitkä hiekkaniemi, joka tänä kesänä on kokonaan veden pinnan ylöpuolella, ulottuen kolmisensataa metriä saaresta pois päin.

Erikoislaatuinen hiekkamuodostelma saaren koilliskärjessä
Näkymää etelään päin

Vaikka saarella oli hiekkaa ja mäntymetsää, poikkesi se selvästi yleisilmeeltään Etelä-Karjalan vastaavista maisemista. Meidän silmissä se näytti eksoottisemmalta kotiseudun saariin verrattuna, mikä oli plussaa.

Koillislahden rantaa
Mäntymetsä poikkesi hieman eteläkarjalaisesta vastaavasta

Lähdimme paluumatkalle neljän aikoihin, koska Saaristomerelle oli annettu illasta alkaen 14 m/s tuulivaroitus emmekä halunneet kokeilla sellaisella kelillä purjehtimista. Paluumatka sujui hyvin sivumyötäisessä ja myötäisessä tuulessa, joka oli selvästi vähän voimakkaampi kuin tullessa, ehkä noin 6-7 m/s. Täytyy sanoa, että enimmäkseen sisävesillä liikkuvan silmää rannaton horisontti miellyttää erityisellä tavalla, ja sitä saikin ihailla moneen otteeseen. Lisäksi Saimaaseen verrattuna purjeveneitä näkyi paljon enemmän ja niissä oli lähes poikkeuksetta purjeet ylhäällä. Niin sitä pitää!

Saaristomerta
Paluumatkalla sivumyötäisessä

Paraisten porttiin saapuessamme virallisen veneluiskan vieri oli täynnä moottoriveneitä. Lisäksi koska meitä hirvitti ajatus nostaa vene ylös liukkaalla jyrkällä suojattomalla luiskalla, päätimme kokeilla veneen nostamista suojaisalla hiekkarannanpalasella patotien toisella puolella. Hieman taiteilua ja voimaa sillä puolella tarvittiin, mutta vihdoin vene oli pakattu ja saatoimme aloittaa paluumatkan.

Vene vedestä ilman luiskaa
Vånon lossilla

Retki oli loistoreissu joka suhteessa ja siitä jäi hienoja muistoja kaikille.

Katso myös: Sandön (luontoon.fi)