Taka-Ruuho

Kaksi tyttäristämme olivat kotona ennen opiskeluiden alkua. Viikonloppuna sää näytti poutaiselta, joten päätimme tehdä neljästään yöretken Ruuhonsaariin. Tuuliennuste oli hiukan vaisunoloinen, mutta sateiseen heinäkuuhun verrattuna se tuntui pienemmältä epäkohdalta.

Lähdimme liikkeelle Sarviniemen luiskalta, ja suuntasimme niemen kärjen edustalla olevalta itäviitalta kohti pohjoista. Tuuli puhalsi noin 3-4 m/s nopeudella, mikä takasi meille tasaisen rauhallisen kyydin kohti määränpäätä.

Matka sujui ilman sen suurempia ongelmia. Loppumatkasta tuuli voimistui noin 5 m/s paikkeille Ruuhonsaarten itäpuolella, mikä oli ihan mukavaa.

Taka-Ruuho on yksi niistä eteläisen Saimaan saarista, joissa ei viikonloppuisin ei tarvitse olla yksin. Ehkäpä syynä on hyvin suojaisa lahti, hiekkaranta ja sauna. Söimme hiekkarannan edessä olevassa kodassa iltapalaa ja juttelimme toisen veneseurueen edustajien kanssa.

Iltapalan jälkeen kokosimme teltan ja lähdimme katsomaan auringonlaskua. Muu perhe nukkui yönsä teltassa, mutta minä nukuin veneessä isopurjeen alla ja koira kölilaatikon toisella puolella. Hyvän tyynyn ansiosta siellä nukutti oikein hyvin. Yöllä heräsin kuitenkin siihen, kun koira jostain syystä kiipesi veneen takakannelle. Houkuttelin sen takaisin veneen pohjalle, jossa se nukkuikin loppuyön. Yö oli tähtikirkas, ja olin koiraa paimentaessa näkevinäni Otavan pohjoisella taivaalla.

Herättyämme söimme aamupalan ja lämmitimme saunan. Saunassa käyminen ja uiminen olivat ihan virkistävä tapa aloittaa päivä. Illalla emme olleet saunoneet siksi, koska perhevuorot loppuvat kello 18.00, minkä jälkeen on vain yleiset naisten ja miesten vuorot.

Saunan aikana, kun kävin ulkona hiukan paimentamassa koiraa, tuli joki englantia puhuva veneilijä kyselemään, mikä veneemme tyyppi oli ja mistä olin sen hankkinut. Hän kehui veneen kauneutta ja palasi sitten matkaveneelleen, joka pian lipui pois Ruuhonsaaren lahdesta. Aika näyttää, josko Sarastus saa seurakseen muita Wayfarereita Saimaalle.

Saunan jälkeen purimme teltan ja pakkasimme tavarat veneeseen. Sitten oli vuorossa ankkurin nostaminen ja suuntaaminen kohti Sarviniemeä. Alkumatkasta tuuli oli hyvin heikkoa, joten ruismoottorille tuli käyttöä.

Hietasaaren kohdalla lounaistuuli alkoi puhaltaa ja liikutti meitä noin kolmen solmun nopeudella kohti määränpäätä. Hietasaaren jälkeen tuuli taas käytännössä tyyntyi, minkä takia Mäntysaarenselkä meni meloessa.

Viikonlopun retki oli mukava. Saunominen ja uiminen osana venereissua on aina miellyttävä kokemus. Tuuliolosuhteet olivat hiukan vaisut tällä kertaa, mutta muuten säässä ei ollut mitään valitettavaa. Vesillä jokainen retki on ainutlaatuinen.