Värrätsaari ja Liittokivi
Kesäloma vihdoin alkoi ja vähitellen myös sateet helpottivat. Koska tuuliennuste kertoi tuulen puhaltavan pohjoisen ja koillisen väliltä, valitsimme lähtöpaikaksi Sarviniemen luiskan.
Alussa, kun pääsimme Suuren Sarvinimen suojasta pois, luoteistuuli puhalsi suhteellisen mukavasti, mutta melkein tyyntyi mäntyselällä. Noin varttitunnin pyörimisen jälkeen se asettui suunnilleen pohjoisen ja koillisen välille, eli ennusteen osoittamaan suuntaan.
Honkasaaren ja läntisen Hietasaaren välistä pääsimme mukavalla tuulella Värrätsaaren varjoon, mutta matka silti edistyi kohtuullisella vauhdilla. Viimein kaislikon takaa paljastui saaren vähemmin tunnettu hiekkaranta, jonne rantauduimme.
Rannalle päästyämme alkoi lämpimässä säässä evästauko, jota muurahaiset ja paarmat yrittivät parhaansa mukaan yrittivät häiritä. Syönnin jälkeen ihailimme maisemia ja sitten kävimme uimassa.
Viimein oli aika aloittaa paluumatka. Päätimme hiukan perinteistä poiketen valita paluureitiksi hiukan pidemmän kaavan mukaisen reitin, eli purjehdimme Värrätsaaren länsipuolelle, josta pääsimme kiertämään Liittokiveä.
Noin 50 metriä leveä pyöreähkö Liittokivi sijaitsee Mikkeliin menevän laivaväylän varella. Nykyisin se on Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon rajalla.
Liittokiveen liittyy tarina, jonka mukaan se toimi puumalalaisen nuoren miehen ja suomenniemeläisen nuoren naisen salaisena kohtaamispaikkana, koska heidän riidoissa olevat sukunsa eivät hyväksyneet heidän romanssiaan. Erään kerran kuitenkin myrsky vei heidän veneensä jättäen heidät loukkuun tälle syrjäiselle kallioluodolle. Myöhemmin heidät löydettiin luodolta kuolleina toisiinsa käpertyneinä.
Matka jatkui kohti Värrätsaaren ja Ryövelin välillä olevaa salmea. Koillistuuli puhalteli mukavasti liikuttaen venettä parhaimmillaan yli kuuden solmun vauhdilla eteen päin.
Purjehdimme läntisen Hietasaaren eteläpuolelta takaisin. Matkalla purjehdimme Suuritaipaleen kohdalla olevan upean hiekkakannaksen edestä sillä ajatuksella, että vähän kartoittaisimme sinne rantautumismahdollisuutta tulevien retkien kannalta. Rannalla oli kuitenkin suuri valkoinen taulu, jossa sanottiin rantautumisen olevan kielletty, koska kyseessä on pihapiiri. Vähän mietitytti, miten Suomen laki mahtaisi määritellä pihapiirin, mutta tuskin kannattaa retkeilijänä lähteä riitaa haastamaan maanomistajan kanssa.
Mäntyselällä sivutuuli vei meitä vähän yli viiden solmun nopeudella kohti Sarviniemeä. Testailin matkalla Karttaselain -nimisen älypuhelinsovelluksen uusia merikarttoja, jotka vaikuttivat oikein näppäriltä. Myös nopeusyksiköksi saa nykyisin solmut painamalla vihreää numeroruutua näytön vasemmassa yläkulmassa.
Tämä retki oli oikein mukava, ja oli hienoa nähdä myös Liittokivi, jonka kiertäminen on ollut jo pitkään mielessä. Ehkäpä sinne rantautumista voisi joskus yrittää myös.